Motokuume-blogi

Ah, tätä ihanuutta. Aloitin helmikuussa Kawasakin myyntipäällikkönä Sumekolla ja ensimmäinen puoli vuotta on mennyt siivillä. Olen päässyt tekemään työtä niiden laitteiden kanssa, joita vapaa-aikanakin haluan käyttää.

Olen pienestä pojasta pitäen ollut ”mopohullu”. Muistan ensimmäisen polkupyöräni, kun olin 3-vuotias. Sen nimi oli ”tossu-mopo”. Nimi tuli siitä, että naapurissa samalla kujalla asui 15-vuotias nuorimies, jolla oli hieman samannäköinen mopo.  Poljeskelin tossumopollani naapuriin katsomaan, kun isommat pojat ajelivat oikeilla mopoilla ympyrää ja ihailin heitä suuresti. Ylipäätään lapsena kuljimme ikäisteni kujanpoikien kanssa paljon polkupyörillä lähialueilla ja tutustuimme maailmaan.

Vanhempani eivät koskaan suostuneet ostamaan minulle mökkimopoa, sillä asuimme kaupungissa. Minulle oli kuitenkin itsestäänselvyys, että kilvellinen mopo hankittiin heti, kun ikä riitti. Ajoin mopolla ensimmäisenä kesänä enemmän, kuin moni matkamotoristi ajaa matkapyörällään. Kaverini kanssa painettiin ristiin rastiin pääkaupunkiseutua mopoilla ja harjoiteltiin metsissä trialia ja crossia.

Samoin oli myös moottoripyörän kanssa. Ensimmäinen satapiikki ostettiin jo reilusti ennen ajokortin saamista ja sillä ajettiin lumien sulamisesta talvirengaspakkoon saakka. Mopon, ja myöhemmin 125 -kuutioisen moottoripyörän saaminen mullisti nuoren miehen elämän. Omalla kulkuneuvolla voi lähteä kotipihasta liikkeelle milloin vain, mennä haluamaansa paikkaan ja jatkaa taas halutessaan matkaa seuraavaan seikkailuun. En ollut enää riippuvainen bussien linjoista tai vanhempieni kyydistä. Bensaa tankkiin ja vain aika oli rajoitteena menemisieni suunnittelussa. Moottoripyöräilyssä ajan lisäksi tietenkin rajoitteena oli myös sää. Kovin kylmällä, tai sateisella kelillä jäi monesti kuitenkin mieluummin kotiin, kuin lähti treffeille toiseen kaupunkiin.

Autokortin saaminen muutti suhtautumista moottoripyöräilyyn. Enää ei tarvinnut kulkea moottoripyörällä joka säällä ja kävellä talvella. Moottoripyöräilystä tuli harrastus ja elämäntapa pelkän liikkumisen lisäksi. Moottoripyöräilystä pääsi ehkä enemmän nauttimaan, kun sitä ryhtyi tekemään silloin, kun eniten kaipasi siitä saatavaa vapauden tunnetta. Mikäpä sen mukavampaa kauniina kesäiltana, kuin lähteä hyvässä seurassa ajelulle pikkutielle. Moottoripyörällä voi lähteä ajelemaan ilman ennakkosuunnittelua koti-ovelta ja ajaa juuri sinne, minne haluaa. Edelleen sama liikkuvuuden vapaus, johon hullaannuin ehkä jo 3-vuotiaana tossumopollani.

Ah, tätä ihanuutta. Kohta on taas MP12 messut ja pääsee näkemään kaikki alan uutuudet. Sanomattakin on selvää, että olen vuosittain kiertänyt moottoripyörämessut ja haaveillut uutuuksista. MP-messuilta alkaa moottoripyöräkuume ja kevään odotus. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa itse mukana kasaamassa tätä messua ja tarjoamassa muille motoristeille näitä elämyksiä. Olisiko ensi kaudelle sporttinen tehopakkaus tiukkoihin kurveihin, vai matkapyörä kivoille kesäreissuille? Tai ehkäpä custompyörä rentoon cruisailuun, tai crossipyörä montulla pörräämisen? Jokaisella on oma tapansa olla motoristi. Tämä on laaja perhe ja jokaisella on varmasti oma tarinansa, miten kukin tähän ihanuuteen on kipinänsä saanut.

Nähdään messuilla ja kaduilla!

-Mikko-